SAM_0750.jpg?1431602320

Mamma kirjoittaa:

Haluan kertoa muutaman sanan noista meidän karvapalleroisista, Santrasta ja Kasperista. Niiden ex-mammat - ja varmaan te muutkin lukijat - haluavat varmasti kuulla, millaisia kissoja niistä on kasvanut ja miten niiden elämä täällä metsän keskellä sujuu. 

Santra on iloinen, leikkisä ja jopa lapsellinen kissaneiti. Se on seurallinen ja hellyydenkipeä, ottaa meihin tiiviisti katsekontaktia, vastailee herkästi lyhyillä naukaisuilla ja osallistuu miellään kaikkiin kodin toimiin niin sisällä kuin ulkonakin. Santra elää täysillä ja kiihkeästi - samalla se on vähän säikky, ei uskaltaudu ensimmäisenä outoihin tilanteisiin eikä vieraiden ihmisten lähellekään. Ulkoillessaan se pyörii tässä kodin lähistöllä ja ilmaantuu paikalle aina, kun sitä huutelee. Meidän pihan ja lähimetsän lisäksi se liikkuu tuossa naapurin pihassa hiiriä metsästellen.

Santra tykkää kellistellä selällään milloin minkäkinlaisella mutkalla. Se selvästi nauttii elämästään silloin, kun arki rullaa tasaisena eikä mitään poikkeavaa tapahdu. Meitä kohtaan se on hyvin luottavainen, antaa käsitellä eikä pure koskaan "oikeasti" (ikävissä tilanteissa tai rajuissa leikeissä hampaiden käyttö on sellaista olematonta hellää mallin vuoksi "jäytämistä", jonka jälkeen kättä nuollaan aina huolellisesti). Iltaisin Santra tulee usein sohvalle syliin nukkumaan tv-ohjelmien ajaksi. Se on kuumaverinen kissa, joten aikanaan sylistä pitää lähteä lattialle "jäähylle". Santralla on tuuhea turkki ja kuumat anturat, joten se tarkenee hyvin ulkona talvellakin. Sillä on korvien päissä pienet karvatupsut, joten se on sellainen "ilveskissa". 

Santra kaipaa seuraa myös öisin, mikä on sen ainoa huono puoli. Öisin se haluaa milloin ulos, milloin sisälle, milloin ruokaa, leikkiä ja muuten vain seurustelua. Se herättää meidät liioittelematta joka yö 2-10 kertaa, mikä tuntuu välillä VÄHÄN raskaalta, kun aamulla pitää jaksaa lähteä töihin. Niinpä meillä on Iskän kanssa öisin "lapsenhoitovuorot", mikä on toiminut hyvin. Kesäisin Satra on yöt ulkona, mutta sateisilla ja kylmillä ilmoilla se haluaa sisälle - ja ulos ja sisälle ja seurustelua ja ruokaa ja ulos ja sisälle ja... Emme ole raaskineet eristää sitä öisin toiseen huoneeseen, kuten teimme aikoinaan Vanhanherran veljen Kulkurin kanssa. Kontaktin tarve on vahvasti Santran luonteessa, ei se kiusallaan tule herättämään. Tästä yöheräämisestä teillä on varmasti eriäviäkin mielipiteitä ja vastalauseita saa olla. :) 

SAM_0630%20%282%29.jpg

SAM_0566.jpg

Kasperi on "rento jätkä", maalaiskissa ja itsenäinen (itsepäinen) oman tiensä kulkija. Se häviää tuon tuosta omille reissuilleen pariksi päiväksi, mutta palaa aina uskollisesti takaisin kotiin. Se on tehnyt tälle kesälle jo kolme pidempää reissua eli on ollut poissa tasan 5,5 vuorokautta joka reissulla. Ilmeisesti ne ovat olleet metsästyksen kannalta antoisia reissuja, koska se tulee takaisin aina hyvin syöneenä. En usko, että kukaan tällä harvaan asutulla kylällä ruokkii sitä. Olen muutamia kertoja käynyt etsiskelemässä sitä näiden reissujen aikana. Kerran löysin sen kilometrin päästä erään autiotalon pihasta köllöttelemässä kaatuneen puunrungon päällä auringon paisteessa. Se vastasi minulle isolla äänellä, kun huutelin sitä nimeltä (en minä sitä muuten olisi löytänytkään). Hassua kuitenkin oli se, että se käyttäytyi kuin villikissa: mourusi kovaäänisesti eikä päästänyt minua viittä metriä lähemmäksi vaan lähti karkuun, vaikka tunnistikin minut ja vastaili puhutteluuni. Se selvästikin kertoi, että on nyt "poikien reissulla" ja haluaa olla ihan villikissa. Seuravan päivänä Kasperi tallusteli kotiin muina miehinä. Mouruamisen sijasta se naukuili kuin pikkukissa ja antautui heti siliteltäväksi ja syliteltäväksi. Se tekee siis juuri niin kuin itse haluaa.

Kotona Kasperi on hellyydenkipeä ja aina valmis syömään. Siitä on kasvanut roteva kollipoika, jolla on valtavat tassut ja leveä haukotus. Reissujensa päätteeksi Kasperi haluaa ensin hellyydenosoitukset ja silitykset, sitten vasta ruokaa. Sitten se rojahtaa sohvalle kuin isäntä, pesee itsensä ja kellistyy nukkumaan. Erityisesti se pitää Iskän kainalossa nukkumisesta - ei haittaa, vaikka se olisi silloin vähän litistyksissäkin. Kasperi kehrää syvällä ja voimakkaalla äänellä - ja usein. Se on jo oppinut "seurustelunaukumisen" vivahteet ja osaa leikkiä ilman rajuja otteita. Öisin (silloin kun se sattuu olemaan sisällä) se antaa meidän nukkua rauhassa Santran touhuista huolimatta.

Kasperi seuraa mielellään kaikkea puuhastelua eritysesti pihalla. Tällä hetkellä se esimerkiksi istuu tuolla naapurin pihalla ja seuraa ulkorakennuksen valmistumista. Se seuraa mielellään myös hevosia, joita Iskä ja Ukki tuovat pihaan muutamia kertoja viikossa. Yhden hevosen kanssa se on jopa ystävystynyt - haistellut sen turpaa ja hankautunut jalkoihin. Iskä kutsuu Kasperia "kakkosvalmentajaksi", koska se ilmaantuu pihaan aina hevosauton äänen kuullessaan.

Maalla asuminen on vapaata ja kissojen liikkumista ei ole tarvinnut rajoittaa, koska onneksi meidän naapurit tykkäävät kissoista. Naapurin 4-vuotias tyttö tykkää seurata kissojen touhuja ja haluaisi silitellä niitä kovasti, ne vaan eivät antaudu hellittäviksi. Naapurin labradorinnoutaja Tahvo ei kuulemma välitä enää yhtään pihalla liikkuvista kissoista. Aluksi sen piti haukkua niitä kovasti, mutta kissat vain istua mollottivat turvallisen matkan päässä ja hämmästelivät narussa riekkuvaa koiraa. Lähistöllä ei liiku muita kissoja, joten Kasperi ja Santra "omistavat" kaiken. Useimmiten ne liikkuvat ulkona itsekseen, eivät keskenään. Yhteisten pihatöiden aikana ne kyllä sitten touhuilevat kissojen juttuja yhdessäkin (väijymistä, takaa-ajoa yms). Sisällä niillä on omat lempinukkumapaikkansa, jotka vaihtuvat vuodenaikojen mukaan. Välillä ne nukkuvat yhdessäkin. Santra tykkää nuolla Kasperia, joka antautuu siihen touhuun mielellään. Niistä on tullut jo hyvät kaverit keskenään.