SAM_0106-normal.jpg

Meillä on suruaika... Talo on hiljainen, kun meitä on enää kolme (Iskä, Mamma ja minä). Isosisko ja Vanhaherra lähtivät yllättäen kultaisille hiirenmetsästysmaille ja me ollaan ihan ymmällämme: Mitä nyt? Voiko elämä jatkua tällaisena?

Viikonloppuna juteltiin Mamman kanssa tämän blogin tulevaisuudesta. Isosisko aloitti tämän. Jatketaanko tätä edelleen, vaikka Isosiskoa, Mustamahaa, ei enää ole? Päätettiin jatkaa, mutta muutoksia pitää tehdä. Tästä tulee nyt minun (tirppanan, minipygmin, pikku viiripään) oma blogi.

Nyt me istutaan yhdessä Mamman kanssa tässä koneen ääressä ja mietitään kaikkea uusiksi. Blogille pitää vaihtaa nimi ja esittelyteksti. Minua vähän jännittää alkaa pitämään omaa blogia, mutta Mamma lupasi auttaa kuten Isosiskoakin. Katsotaan, millaiseksi tämä muotoutuu.