Pikkusisko kertoo: Lumessa peuhaaminen on ihanaa! Siellä voi hyppiä, juosta viiripäänä, jahdata Iskän heittämiä lumipalloja sekä piiloutua matalaksi hyökkäystä varten. Mamma tosin sanoo, että minut näkee valkoisesta hangesta selvästi. Syysväreihin maastouduin kyllä hyvin.

Isosisko on vihdoin alkanut leikkiä kanssasi ("vain" kolmen kuukauden totuttelun jälkeen!). Jahtaamme jo samoja leluja ja kipitämme joka paikkaan peräkkäin. Silti olen hieman varovainen Isosiskon kanssa, on se ehtinyt kurittaa minua sen verran monta kertaa. Onneksi olen luonteeltani rohkea ja hyvin anteeksi antavainen - niinpä Isosiskostakin tulee minulle vielä hyvä kaveri. Isosisko ei enää edes murise, kun tungen itseni samalle ruokakupille! 

Ruokakupista muuten tulikin mieleeni, että olen kissaksi harvinaisen kaikkiruokainen. Ja ruoka maistuu aina, vaikka olisin juuri syönytkin (Iskä sanoo minua sen takia Uunoksi - Turhapurokin kuulemma syö mitä vain ja milloin vain). Kissanruoan lisäksi minulle maistuu myös kaikki ihmisten ruoka ja jälkiruoat (kuten jogurtti ja jäätelö, namnam!). Syön myös persikkaa (siis sitä hedelmää, mitä Mamma ei voi ymmärtää). Eilen söin porkkanaa ja vesikastanjaakin, kun niitä oli tipahtanut pakastepussista. Söisin mielelläni myös Vanhanherran sydänlääkettä, mutta jostain syystä Mamma ei anna sitä minulle?? Ei Mamma anna muitakaan ruokia kuin ihan maistiaisiksi. Kuulemma minun pitäisi tyytyä kissanruokiin. No hyviä ne ovat nekin. Ja jälkiruoaksi osaan hakea jo ulkoa pikkuhiiriä! Minusta onkin kasvanut jo melkoinen kissaneiti, ihan 3,9 kiloa!

Ihanista hangista huolimatta Mamma haluaa liittää tähän kuvan elokuun lopulta, jolloin olin ollut täällä Kotona viikon verran. Silloin oli vielä lämmin kesä ja opettelin olemaan ulkona. Ensi kesää odotellessa....

SAM_2135-normal.jpg