Minäpä se olin kovasta tuulesta huolimatta koko viime yön ulkona! Iskä ja Mamma hyppäsivät tuon tuostakin ovella kurkistelemassa, joko tulisin sisälle, mutta enpä tullut. Minua se ei yksi tuuli sisällä pidättele, kun muuten ei ollut edes kylmää! (No joo myönnetään... Nukuin yöllä aika pitkät unet heinäpaalien keskellä hirsiladossa. Siellä on kuivaa ja lämmintä.)

Aamulla nälätti kovasti ja Mamman ruokalautanen oli houkutteleva:

SAM_0021-normal.jpg

Pikkusisko tulee syömään aina, kun joku muukin on syömässä - riippumatta siitä, että se on voinut syödä jo kahteen kertaan aiemmin. Siitä on kasvamassa kauhea möhkäle! Tämä kuva on noin kuukauden vanha, nyt Pikkusisko on jo paljon isompi. Tänä aamuna se oli niin villi, että sille piti antaa vähän "isosiskon kädestä". Muuten me tulemme jo aika hyvin toimeen keskenämme. Yhtenä iltana Mamma yllätti minut, kun yritin vaivihkaa haastaa Pikkusiskoa leikkimään (ensimmäistä kertaa muuten...)! No eihän se tirppana oikein luota minuun, kun olen höykyttänyt sitä niin monta kertaa. Mutta sitkeästi se jaksaa kipittää aina perässä, joten eiköhän me jossain vaiheessa rohjeta jo ihan nuoleskellakin toistemme naamoja ystävyyden merkiksi.

Tämä päivä vietetäänkin sitten lämpimän leivinuunin päällä myrskytuulia kuunnellen.