SAM_1892-normal.jpg

Viimeiset kaksi viikkoa ovat olleet jännittävää aikaa - eikä mitenkään mukavalla tavalla. Sydänystäväni Vanhaherra joutui eräänä yönä ulkona jonkun metsänpedon hyökkäysyrityksen kohteeksi ja sai shokista sairaskohtauksen. "Sydänystävä" nimenomaan... Vanhanherran sydän nimittäin meinasi pettää. Sen sydämessä on ollut sivuääni ja rytmihäiriöitä jo vuosia, mutta nyt sille tuli myös huono olo ja hengitysvaikeuksia. Mamma kiikutti sen eläinlääkäriin, joka totesi sydämen vajaatoiminnan ja nestettä keuhkoissa. Lääkäritäti määräsi Vanhalleherralle pillereitä, joilla sen vointi koheni jo parissa päivässä. Vanhaherra kävi tänään samaisen lääkäritädin luona kontrollikäynnillä. Kaikki veriarvot ovat kuulemma kunnossa ja sydän ja keuhkot toimivat hyvin. Vanhaherra tosin joutuu ottamaan sellaisen sydänpillerin joka ilta lopun elämäänsä, mutta jos se sillä pysyy kunnossa ja jaksaa juoksennella pihalla, hyvä niin. 

Minä olen tässä huolen keskellä yrittänyt opetella sietämään sitä pikkutirppaa, joka edelleen asuu meillä - Pikkusiskoa. Sisko on jo ymmärtänyt, ettei päälleni saa loikkia eikä häntääni saa jahdata. Suutun siitä nimittäin aika kovasti. Onneksi Mammalla riittää ruokaa meille kaikille, joten siitä ei ainakaan tarvitse kinastella.

SAM_2207-normal.jpg

No okei, olen minä jonkun kerran heltynyt ja päästänyt Pikkusiskon nukkumaan viereeni leivinuunin päälle. Se kun haluaa tunkea lähelle ihan välttämättä. Vaikka olenkin tällainen kärttyinen Isosisko.

SAM_2205-normal.jpg