Huhhuijaa! Kylläpä nämä kaksi ensimmäistä viikkoa ovat olleet raskaita. Olen pysytellyt ulkona mahdollisimman paljon, mutta se pikkusintti ei ole hävinnyt meiltä vieläkään! Sille pitää vieläkin vähän murista, mutta ruokailu onnistuu jo vierekkäin (varokin tulemasta minun kupilleni!) ja nukuimmepa kerran jo päikkäritkin yhdessä leivinuunin päällä. Vanhaherra on taaskin ihan petturi - se antaa sintin riekkua päällään ihan tolkuttomasti! Biologinen siskoni on kuulemma myös juro vieraiden suhteen, joten tämä vastaanhangoitteluni on geeneissä (sanokoon Mamma käytöstavoista mitä haluaa). Mutta hiljaa hyvä tulee - ja kun lisäksi haistelee tarpeeksi feromonihaihdutinta. Kyllä tämä tästä...

Pikkusisko kertoo: Ensimmäiset viikot uudessa kodissa on vietetty. Samoin vietettiin myös Vanhanherran 13-vuotissynttäreitä. Olen ystävystynyt Vanhanherran kanssa tosi hyvin. Se on uskomattoman kärsivällinen tällaiselle pikkutirpalle, joka leikkii välillä turhankin rajusti.

SAM_2111-normal.jpg

Isosisko sen sijaan pelkää minua vieläkin. Se on jo kolmevuotias, mutta käyttäytyy välillä kuin meikäläinen - siis silloin kun minua pelottaa. Mutta minua ei pelota kovin usein. 

Olen päässyt ulkoilemaan jo monta kertaa. Se ihan hurrrrjan mahtavaa!! Haluan ulos ihan koko ajan tutkimaan paikkoja ja jahtaamaan pikkuhyönteisiä. Ja Mammahan lähtee kaveriksi... Sunnuntaiaamunakin Mamma istui pihalla kahvikupin kanssa jo klo 6.30 minun ulkoiluseuranani. Ihana Mamma!

SAM_2078-normal.jpg