Perjantaina se tapahtui - sain Pikkusiskon! Mamma tuli kotiin kummallisen hajuisen kuljetusboxin kanssa, josta kömpi esiin vielä kummallisempi otus. Otus alkoi leikkimään minun leluillani, söi minun ruokakupistani ja pissasi minun hiekka-astiaani. Vanhaherra ei ollut otuksesta juuri moksiskaan, mutta minua kyllä vähän pelotti... (ja pelottaa vähän vieläkin). Mamma sanoi, että otus on Pikkusiskoni ja että sille pitää olla kiltti.

Tässä se Pikkusisko on:

SAM_1984-normal.jpg

Pikkusisko saa jakaa blogiani, koska sen entinen emäntä haluaa seurata sen kuulumisia. Ja onhan se Pikkusisko aika outo otus, joten sen toilailuista riittää varmasti kerrottavaa. Annanpa Pikkusiskon kertoa itse:

Hei! Olen pieni kirjava tyttökissa, ikää minulla on 14 viikkoa. Olen semmoinen "kodinvaihtaja". Ensimmäinen emäntäni ehti pitää minua vain vähän aikaa, kun hän sai allergiaoireita ja joutui etsimään minulle uuden kodin. Onneksi tuleva Iskäni bongasi ilmoitukseni netistä ja niin löysin tänne Uuteen Kotiin. 

Entisessä kodissa minulla oli kaverina oma sisko ja kaksi kania. Sisko muutti jo vähän aiemmin emännän sukulaisen luokse, minä löysin tieni tänne Tosi Kauas. Minulle tosi kauas tarkoittaa automatkaa, jonka aikana ehdin naukua monta kertaa, kopeloida auton vaihdekeppiä ja käsijarrua boxini raosta, nuolla Mamman sormia sekä lopulta nukkua monen kymmenen kilometrin mittaiset päikkärit.

Sitten tulin Uuteen Kotiini. Oli tosi rohkea tutkimaan kaikkea - toisin kuin tuo Isosiskoni, joka ei oikein uskalla tulla tervehtimän minua, vaikka kovasti kiinnostaisikin. 

Täällä riittää paljon kaikkea Tärkeää Touhua. Tässä metsästä pitkäkarvaista hiirtä:

SAM_1924-normal.jpg

Seuraavaksi metsästän leivinuunin päälle ripustettuja Mamman kuivakukkia:

SAM_1960-normal.jpg

Ja sitten metsästän kuivumassa olevia pyykkejä:

SAM_1935-normal.jpg

Kaiken tämän kovan touhuamisen jälkeen uni maistuu:

SAM_1973-normal.jpg

Uudessa Kodissa on oikein mukavaa!