Pienenä olin Rohkea ja Utelias. Mamman ja Iskän luokse päästyäni päivät kuluivat syöden ja nukkuen...





...ja taas syöden ja nukkuen...






Välillä kävin Mamman kanssa ulkoilemassa pihalla. Hirsiladosta tuli lempipaikkani. Aluksi ulkomaailma tuntui SUUUURELTA...



...mutta tutkimusretkieni myötä se alkoi pienenemään. Ta sitten minä kasvoin.



Pieneksi kissaksi olin Todella Rohkea. Halusin olla mukana kaikessa. Seikkailin ulkona ja jahtasin kaikkea, mikä liikkui ja mihin vain ylsin. Sinne, minne en yltänyt, opettelin kiipeämään. Mamma kertoo minun kiivenneen jopa muuratun ulkogrillin kylkeä pitkin kuin oravanpoikanen. Opin kiipeämään myös tikapuita pitkin ja niinpä löysinkin hirsiladosta vintin, jossa nukuin usein rauhassa monen tunnin päiväunia.

Kesä kului ja tuli ensimmäinen talvi. Maisemat muuttuivat oudosti valkoisiksi. En vielä tuolloin ymmärtänyt, etteivät kissat erityisesti pidä kylmästä lumesta, joten kirmailin lumikinoksissa ja olin aina lumen peitossa. Mammaa ja Iskää nauratti. Monessa asiassa katsoin mallia Vanhastaherrasta. Yksi mukavimmista asioista, joita talven aikana yhdessä teimme, oli leivinuunin päällä nukkuminen.